sunnuntai 9. elokuuta 2015

Irtokenkiä ja "esteitä" ja eksyksissä maastossa


Seuraavana tiistaina testiin pääsivät maapuomit ja puomi-kavaletti -harjoitukset. Ajattelin puomien olevan hyvä tapa saada Mikki nostelemaan jalkojaan vähän aktiivisemmin. Äiti oli mukana asettelemassa puomeja ja kavaletteja. Tein harjoitusta kaikissa askellajeissa kolmella maapuomilla ja ravissa ja laukassa puomilla ja kavaletilla. Puomit olivat suoralla uralla pitkän sivun päässä. Alkuun maapuomit olivat hieman ylivoimaisia, sillä niistä piti mennä yli :D Mikki ei ole kovin tarkka katsomaan jalkoihinsa... Viimeisillä kerroilla kavalettia kohti mentäessä hevonen alkoi jopa hieman "imeä esteelle", eli valpastui ja otti vauhtia. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä kerta.





Puomien ja kavalettien jälkeen oli hyvä maastoilla. Kiertelin lähiseudun teitä käynnissä ja muutamia mäkiä ravissa. Kävelin lyhyen yksityistien päähän ja takaisin ja Mikki päätti päästä kasan keskelle tietä... En kehdannut tietenkään jäättää sitä siihen, vaan pomppasin alas selästä ja potkin lantakikkarat ojaan (NIIN KUIN AINA KUULUISI TEHDÄ.) Hyppäsin takaisin selkään ja pääsin etenemään ehkä 200m kun Mikiltä irtosi toinen takakenkä... Takaisin alas vaan ja kenkä taskuun ja sitten selkään. Kengän irtoaminen ei tuntunut askellusta haittaavan, joten ajattelin että voisin vielä hiukan ravailla pehmeällä peltotiellä. En kuitenkaan lähtenyt reippaampaan vauhtiin kenkä taskussani vaan tiputin sen reitin varrelle heinikkoon. Ajattelin, että jos sattuisin tipahtamaan selästä syystä ja toisesta taskussa ollut hevosenkenkä olisi taatusi puhkaissut jonkun keuhkon tai vastaavaa, joten en ottanut riskiä. Reitiltä takaisin tullessaa taas alas selästä ja kenkä uudestaan messiin. Tuli ratsastajallekin jumppatuokio maastolenkin yhteydessä :D

Koskaan Mikki ei ollut ollut vielä niin pahasti juntturassa, kuin edellisellä viikolla. Yritin vähän tehdä taivuttelua ja asettelua pitkällä alkuverkalla, mutta mistään ei tullut mitään suoraan sanottuna. Viedessäni hevosta talliin olin taas sitä mieltä ettei tästä tulee yhtään mitää, kun hevonen ei reagoi pohkeeseen mitenkään.

Seuraavana päivänä lähdin tunnin maastolenkille ja alla oli taas kuin eri hevonen. Mikki oli suhteellisen reipas ja yritti jopa lähteä viemään metsäpolulla. Samanlaisesta oma-alotteisuudesta ei ole tietoakaan kentällä. Olisin halunnut mennä yhden maastolenkin metsässä, joten lähdin seuraavaamaan polkua, jonka olin kuullut tekevän kivan metsälenkin. Reitti alkoi kuitenkin haarautua todella tiuhaan, enkä ollut enää varma mitä polkua lähtisin seuraamaan. Annoin Mikille löysemmän ohjan, sillä tiesin että se on kulkenut reittiä ennenkin ja ajattelin että se osaa kotiin metsästä. Nousimme polkua pitkin kallion päälle hakkuuaukean keskelle. Yhtäkkiä koko hevonen jännittyi ja olisi kääntynyt ympäri ja painellut täydellä laukalla kotiin. Siihen en kuitenkaan antanut lupaa. Mieleeni nousivat kaikki uutiset susista ja karhuista jahtaamassa ratsastajia, ja päätin etten ala pakoeläimen kanssa väittelemään vaan menen samaa reittiä takaisin kuin tulinkin. Varsinkin kun en itse tuntenut reittiä, eikä Mikkikään olisi siihen pystynyt keskittymään, kun se panikoi pusikossa vaavista monstereista. Saavuttuani tallille, yksi tallilaisista selvensi, että siellä suunnalla, jossa olin maastoillut oli rymistellyt marjastajia pusikossa, joten ne olivat varmaan  niitä suuria monstereita, jotka Mikki näki hakkuuaukean toisella puolella...




Tällä viikolla menin tallille poikkeuksellisesti jo maanantaina ja ajattelin laiskuuksissani mennä vain maastoon. Tallilla oli kuitenkin muutakin porukkaa, jotka olivat menossa kentälle, joten ajattelin että jos minäkin sitten. Ratsastus menikin tällä kertaa todella hyvin. Tein paljon väistöjä ja asetuksia yms. perus jumppailua ja ratsastin reipasta laukkaa. Mikki kulki Mikiksi todella kivasti, pohkeelle se tosin oli edelleen oudon turta. Juttelin asiasta samaan aikaan kentällä olleen ratsastuksenohjaajan kanssa ja hän sanoi, että oli nähnyt juuri viikonloppuna, että nuoremmat tytöt ratsastavat hevosta kannuksilla ja kun jalka heiluu tahtomattaan koko ajan, tulee sitä kannustakin kylkeen koko ajan. Että hän ei ihmetellyt yhtään ettei hevonen reagoi pohkeeseen. Varmaan on ollut tietämättömyyttä taustalla, mutta soitin joka tapauksessa hevosen omistajalle välittömästi asiasta. Hän oli järkyttynyt ja sanoi ettei tiennyt asiasta ja lupasi välittömästi selvittää kuka hevosella ratsastaa kannuksella ja kieltää sen. Toivottavasti homma tuli hoidettua.

Tiistaina  kävin rennolla tunnin maastolenkillä maanantaisen kunnon koulutreenin vastapainoksi. Mikki oli kivan reippaalla päällä, vaikka ilta oli kuuma, eikä välittänyt taaskaan mitään ohi ajavista autoviritelmistä. Ihmeen maastovarma kaveri :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti